Kaiken takana on pelko

14. märts 2013

Virossa palkat pysyvät pieninä ja työehdot huonoina, sillä työnantajat pelkäävät valtansa menetystä eivätkä työntekijät uskalla pitää puoliaan. Tiiu Uuemäe ja Terje Leiros vaihtoivat myyjän työn Virossa siivoukseen Suomessa. 


 Suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää, millaisen painostuksen kohteeksi ay-toimintaan osallistuva Virossa voi joutua. Tiiu Uuemäe ja Terje Leiros lähtivät painostusta pakoon Suomeen. Nyt he asuvat Vantaalla ja työskentelevät siivoojina Vantaalla ja Espoossa.
 
Ennen Suomeen tuloaan he olivat myyjiä Tallinnassa, Uuemäe SOK:n Prismassa ja Leiros Keskon Citymarketissa. Molemmat olivat Viron palvelualojen ammattiliiton ETKA:n aktiivijäseniä. Uuemäe sai Tallinnan Prismasta potkut vuonna 2010, kun hän ei suostunut 30 prosentin palkanalennukseen. Palkkaa oli leikattu aiemminkin. Uuemäe irtisanottiin, vaikka hän oli työpaikkansa pääluottamusmies. Leiros puolestaan otti itse lopputilin Citymarketista,kun työnantajan edustaja kuulusteli häntä taas kerran siitä, miksi hän oli liittynyt ammattiliittoon ja ”mitä se hänelle antaa”.
 
Ammattiyhdistykset antavat työntekijälle tukea ja turvaa, mutta Virossa valtaosa työnantajista ja poliitikoistakin pitävät niitä vihollisinaan, Uuemäe puuskahtaa.
 
Tyypillinen painostuskeinoon, että ammattiliiton jäsenet eivät pääse etenemään urallaan, joten heidän palkkansakaan eivät nouse. Uuemäe tosin myöntää, että Viron Prismoissa suhtautuminen on muuttunut paremmaksi ja työnantaja on jopa luovuttanut ETKA:lle työntekijöidensä nimilistan, jotta heitä voi värvätä jäseniksi. Elämä on turvatonta   Tiiu Uuemäe ja Terje Leiros eivät kuitenkaan hakeutuneet Suomeen vain siksi, että he eivät sopeutuneet palkanalennuksiin, kuulusteluihin jan uhteluihin. He olivat kyllästyneet Viron matalaan elintasoon ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen.
 
Palkat ovat Virossa surkeat, mutta elinkustannukset ovat osin jo Suomen tasolla ja paikoin sen ylikin. Se onvaikea yhtälö, he kertovat.
 
Myyjän bruttokeskipalkka on alle 500 euroa kuukaudessa, kun sähkö ja lämmitys ovat jo Suomen hinnoissa. Etenkin lämmitys on Virossa luksusta, johon monella ei ole varaa. ETKA:n mukaan palvelualan keskipalkka täydestä työajasta on Virossa alle 800 euroa kuukaudessa. 
 
Virosta varmaan kannattaa tuoda Suomeen halpaa alkoholia, mutta me viemme Suomesta Viroon kahvia ja hedelmiä ja vihanneksia. Virossa ihmetellään, miksi ihmiset saavat ruuastaan vä- hän vitamiineja, mutta niihin ei ole varaa! Leiros jatkaa.
 
Emme ikävöi  Neuvostoliittoa, mutta silloin ihmiset tulivat palkallaan toimeen, lapsille sai lastentarhapaikanja bussit kulkivat. Nyky-Virossa on turvatonta, ja turvaa haetaan Suomesta ja muualta ulkomailta. Eläkekin houkuttaa, sillä Suomessa se on viisi kertaa isompi kuin Virossa. Vaikka palvelualojen palkat ovat Virossa pieniä, pudotettiin niitä entisestään monella työpaikalla taantuman alettua syksyllä 2008. Näin myös Prismoissa. Uuemäen ja Leiroksen mukaan monella työpaikalla samalla myös ”yksinkertaistettiin” palkkausta luopumalla palkanlisistä ja ylityökorvauksista.
 
Virossakin pitäisi saada juhlapyhiltä kaksinkertainen palkka, mutta totuus on toinen. Kukaan ei uskalla kuitenkaan valittaa, sillä työnantaja sanoo, että oven takana on jonossa uusia työntekijöitä, Uuemäe toteaa.
 
Työnantajien suhtautuminen työntekijöihinsä on lähtökohtaisesti tyly, eivätkä nuoret työnantajat ole parempia, pikemmin päinvastoin. Moni sanoo suoraan, ettei ota töihin yli 35-vuotiaita. Eräänlainen esimerkki suhtautumisesta ”duunareihin” saatiin viimeksi pari päivää ennen haastattelua. Viron työnantajien keskusliiton johtaja Tarmo Kriis totesi, etteivät palvelualojen työntekijät tarvitse työssään mitään erityistä ammattitaitoa. Pienet palkat,pienet  tuet Tiiu Uuemäe ja Terje Leiros kertovat virolaisten olevan luonteeltaan sellaisia, että suoraan päin naamaa ei asioista valiteta, vaan mieluummin vasta selän takana. Se pätee valitettavasti työpaikallakin. Palvelualojen ammattiliiton ETKA:n puheenjohtaja Elle Pütsepp myöntää Tallinnassa, että niin se ehkä vä- hän on.
 
Osuutta on silläkin, että monella on  asuntolaina hoidettavanaan, eikä siitä selviä jos työpaikka menee alta. Työttö-myys- ja sosiaalituet ovat Virossa niin pieniä, ettei niillä tule toimeen. Se on noidankehä, josta on vaikea päästä, hän summaa. Työttömyyskorvaus nousi Virossa tä- män vuoden alussa 102 euroon kuukaudessa. Sitä maksetaan enintään yhdeksältä kuukaudelta. Toimeen tulotuki on 77 euroa, eikä esimerkiksi asumistukea ole lainkaan. Viime vuosikymmenen lopun lamavuodet ja rajusti kasvanut työttömyys aiheuttivat senkin, että ammattiliittojen jäsenmäärät tippuivat jyrkästi. Enää alle kymmenen prosenttia Viron työvoimasta kuuluu liittoon. Jäsenkato kiihtyi entisestään, kun Viron hallitus poisti ay-jäsenmaksujen verovä-hennysoikeuden.
 
Laman varjolla myös ajettiin läpi uusi työsopimuslaki, mikä antaa työnantajille entistä vapaammat kädet sopia palkoista ja työehdoista kahdenvälisesti työntekijän kanssa. Työntekijäpuolen näkemyksiä lakivalmistelussa huomioitiin vain vähän, Elle Pütsepp totee.
Luottamusmiestoimintaa säätelee Virossa kaksi eri lakia, mikä tekee tilanteen sekavaksi. Tämä johtaa usein siihen, ettei työpaikoilla  todellisuudessa ole lainkaan luottamusmiestä. Demokratiavierastyönantajille ETKA:lla on pullat suhteellisen hyvin uunissa, sillä sen jäsenmäärä kasvaa ja on nyt noin 1 200. Kasvunvaraa on kuitenkinreippaasti, sillä kaupanpal veluksessa työskentele eVirossa 47000 ihmistä. Yrityskohtaisten työehtosopimusten piirissä kaupan työntekijöistä on noin 6000. Kaupantyönantajaliittoei suostusol mimaankokoalaa koskevaayleissitovaa sopimusta. Pütseppin mukaan päällimmäinen syysiihen,miksi Viron työnantajat suhtautuvat kielteisesti ay-toimintaan, on pelko heidän oman valtansa menettä- misestä.
 
Virossa ei ole totuttu siihen, että työpaikat ovat demokraattisia ja että asioista neuvotellaan yhdessä. Perinnepuuttuu.EhkäseonjäänneNeuvostoliitosta, mutta se pätee Virossa politiikkaankin. ”AionpysyäSuomessa” Uuemäellä ja Leiroksella onVantaalla sukulaisiakin, ja vuokra-asunnot he saivat helposti. Virossa vuokra-asuntojaon vainyksityisillä markkinoilla,jakuukaudenvuokra onusein korkeampi kuin palkka.
 
Aionpysyä Suomessa, vaikkaolen Viron kansalainen. En näe syytä palata Viroon, kunosaanjo suomenkieltä- kin.Töissämeilläonmukavaporukka, Leiros kehuu. Uuemäen mukaan Virossa on hyvä olla lähinnävainniillä,jotka hankkiutuvat mukaan politiikkaan ja poliitikkoja hännysteleviin bisnesmiesporukoihinja liittyvät siihen kuoroon,joka ylistää Viron vapautta ja raakaa cowboy-kapitalismia.
 
Suurimmalle osalle virolaisia elä- mäonjokapäiväistätaisteluatoimeentulosta. Elle Pütsepp sanoo, että hänenkin tyttärensä on jo muuttanut Suomeen. Tytär asuu niinikään Vantaalla rakennusmiehenätyöskentelevänmiehensä ja lapsensa kanssa. Tiiu Uuemäe ja Terje Leiros kertovat olevansa tyytyväisiä Vantaalla, jossa asuu ehkä jo tuhansia virolaisia. Ja lisää tulee koko ajan.
PAM onmukana Vironja Pohjoismaiden ammattiliittojen yhteisessä BOA projektissa, jonka tarkoitus on kehittääja vahvistaa Viron ammattiliittojajalisätäniidenjäsenmääriä. Viime vuonna käynnistynyt projekti pitääsi sälläänay-aktiiveille suunnattua koulutusta. Hanket tavartenonpalkattu yhdessä työntekijöitä Viroon. Viron palvelualojen liitossa ETKA:ssa on kaksi BOA-työntekijää, joista toinen on keskittynyt kaupanja toinen hotelli alan kysymyksiin. PAM tukee BOA:aatänä vuonna 15000 eurolla.
Et enemme yritys kerrallaan Prismoistaalkaen ja yritämme saada kontaktin kaikkiin työntekijöihin, ETKA:n puheenjohtaja Elle Pütsepp kertoo. Pütsepp on toiveikas hankkeenonnistumisen suhteen. 
                                                                                                                  Lähde: pam.fi
                                                                                                               Teksti:Sami Lotila